maanantai 14. elokuuta 2017

Solmussa


Keväästä asti on ollut vähän sellainen olo, että olen jotenkin solmussa. Elämä on kuin suodattunut jonkin siniharmaan alakuloisuusfiltterin läpi: olen ollut yksinäinen, kotoa lähteminen on ahdistanut, peilikuva on ollut ruma ja hymyily on tuntunut luonnottomalta. Huonot hetket muuttuivat päiviksi, päivät viikoiksi ja kuukausiksi.

Nyt mulla on kuitenkin ollut kuukauden parempi, normaali olo. Olen herännyt aamuisin iloisena, opiskellut ahkerasti, lenkkeillyt kolmesti viikossa, löytänyt uusia kiinnostuksen kohteita ja nähnyt kavereita. Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa juttelemassa YTHS:llä ja olin ihan kuin eri ihminen. En tiedä mistä tämä mielialan muutos johtuu: ehkä lepo ja stressittömyys ovat tehneet tehtävänsä, tai ehkä tähän ei edes ole sen kummempaa syytä. Tuskin tämäkään fiilis säilyy ikuisuuteen - väistämättä tulee huonoja päiviä ja kausiakin - mutta just nyt on hyvä olla. Ja se riittää. Minä riitän.


Paita Valley Girl / hame Zara / kengät DinSko

lauantai 5. elokuuta 2017

Kaukokaipuuta



Heipsan! Nämä kuvat on viime viikolta, jolloin ISHA Helsingin kesäseminaari tuli päiväksi meidän vieraaksi tänne Suomen vanhaan (oikeaan) pääkaupunkiin. Meidän ohjelmaan kuului vierailut käsityöläismuseossa ja tuomiokirkossa, ja oli kivaa päästä hengailemaan muiden eurooppalaisten historianopiskelijoiden kanssa! Tuulahdus kansainvälisyyttä sytytti mussa taas kauhean kaukokaipuun. Ensi lukuvuodeksi on kyllä pakko hakea ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun! Tai molempiin. 


On muuten jotenkin hassua, että vaikka olen viettänyt kuukausia Aasiassa ja Australiassa, niin en ole koskaan matkustanut Manner-Eurooppaan. Jotenkin mulla on matkailunkin suhteen sellainen kaikki tai ei mitään -ajatusmalli: joko jäädään kotiin tai sitten tehdään useamman viikon reissu mahdollisimman kauaksi. Onneksi pääsen vähän tuulettelemaan tätä dualismiani syyskuussa, kun oon menossa mukaan ainejärjestön ekskulle Varsovaan!


Kivaa viikonlopun jatkoa!

torstai 3. elokuuta 2017

Vanhoja ja uusia lempikirjoja eli heinäkuun luetut, osa 2/2


L. M. Montgomery: Chronicles of Avonlea
Arvosana: 3/5

Arvioin L. M. Montgomerya aina vähän nostalgialinssien läpi, sillä kyseinen kirjailija on teoksineen vaikuttanut muhun valtavasti lapsena. Tämä kirja sisältää 12 novellia, jotka kytkeytyvät löyhästi Anna-sarjoista tuttuihin paikkoihin ja henkilöihin.

Tarinat sinällään olivat ihan mukavia ja hyväntuulisia, mutta toistivat itseään: herttaiset vanhatpiiat pääsivät naimisiin sellaista tahtia, että kaikki tarinat tuntuvat sulautuneen mielessäni yhdeksi. Puutteen olisi voinut korvata isommalla määrällä fan serviceä: jos tarinat olisivat olleet hieman paremmin sidoksissa Anna-sarjasta tuttuihin henkilöihin, kokonaisuus olisi ollut mielenkiintoisempi.

L. M. Montgomery: Anne's House of Dreams
Arvosana: 3½ / 5

Anne's House of Dreams on Anna-sarjan (kronologisesti) viides osa, josta tykkäsin lapsena kovastikin. Kirja sinällään on hyvä kokonaisuus, joka ei kärsi samanlaisesta episodimaisuudesta kuin esimerkiksi Annan nuoruusvuodet. 

Tässä vaiheessa sarjaa juonikuviot alkavat vain tuntua liian tutuilta: tässäkin kirjassa on topakka ja puhelias naapurin rouva ja kaunis ystävä, jonka romanssin etenemistä kirjassa seurataan. Montgomerylle tyypilliseen tapaan hahmot eivät kuitenkaan ole yhtä yksioikoisia kuin monissa muissa tuon ajan tyttökirjoissa. Lisäksi ikuisena Anna-fanina harmittaa, että itse päähenkilö tuntuu jo kovin etäiseltä hahmolta!


Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See)
Arvosana: 5/5

Suhtaudun yleensä varauksella kirjoihin, joita on hypetetty, mutta tämä imaisi mut heti mukaansa! Kirjassa on oikeastaan kaikki mistä pidän: vaihtuvat aikatasot, vuorotteleva näkökulma, natseja (don't get me wrong) ja toista maailmansotaa. Kerronta sujui, juoni oli rakennettu ja rytmitetty hyvin, hahmojen kohtalot koskettivat eikä kirjaa olisi halunnut laskea käsistään, kun sen kerran oli aloittanut. Olisin aika ajoin tirauttanut muutaman kyyneleenkin, jos en olisi ollut julkisella paikalla.

Kaiken edellä mainitun lisäksi on vielä pakko kiitellä Doerria uskottavasta ja ei-mustavalkoisesta historiankuvauksesta! Tämä nousi ehdottomasti lempikirjojeni top 3 -listalle. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

tiistai 1. elokuuta 2017

Sotaa ja kurjuutta eli heinäkuun luetut, osa 1/2

Vitsit että olen nauttinut siitä, että nyt kesällä on ehtinyt lukea oikein urakalla! Heinäkuussa tuli luettua kuusi kirjaa, mikä on saman verran kuin koko viime vuonna yhteensä. Kyseiset kirjat edustivat melkein kaikkea sitä, mistä ylipäätään tykkään lukea: sotaa, kurjuutta ja tyttökirjahömppää. Tässä postauksessa esittelen ekan satsin lukemistani kirjoista!


Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Arvosana: 3/5

Tämän esikoisromaanin aihe, suomalaiset SS-vapaaehtoispataljoonassa, kiinnosti itseäni kovasti. Tarinassa liikutaan vuoroin pataljoonaan värväytyneen Antin menneisyydessä ja nykyisyydessä. Sekä sodan että muistisairauden kuvaus oli uskottavaa, ja lisäksi kirjassa käsiteltiin hienosti esimerkiksi syyllisyyttä, moraalia ja sodanjälkeiseen elämään sopeutumista.

Linturin teksti oli minulle kuitenkin turhan tiivistettyä: kerronta on hiottu niin minimalistiseksi, että tarinaan on vaikea päästä sisälle. Olisin kaivannut enemmän kerrontaa, dialogia tai jotain muuta tarttumapintaa, jotta olisin kunnolla voinut kiinnostua juonesta tai samastua henkilöihin. Nyt lukukokemus jäi melko pintapuoliseksi.


Nevil Shute: On the Beach
Arvosana: 3½ /5

Sir Elwoodin hiljaisten värien kappale Viimeisellä rannalla on koskettanut minua kovasti, joten kun kuulin, että biisi on saanut inspiraationsa samannimisestä kirjasta, oli tuo kirja totta kai haettava heti kirjastosta! Nimestään huolimatta On The Beach ei ole ehkä lepposinta rantatuolilukemista, sillä vuonna 1957 ilmestynyt kirja sijoittuu ydinsodan jälkeiseen maailmaan, jossa joukko australialaisia odottelee tappavan ydinlaskeuman saapumista.

Kirjassa käydään sukellusveneellä kartoittamassa jo tuhoutuneita alueita, mutta seikkailujen sijaan kirjassa keskitytään kuvaamaan sitä, miten ihmiset toimivat väistämättömän lopun ollessa edessä. Siinä Shute onnistuukin hyvin, mutta juonellisesti kirjassa ei erottunut kovin suuria huippuja tai laskuja.

Ilmari Kianto: Punainen viiva
Arvosana: 2½ /5

Punaisen viivan luin vähän puoliväkisin läpi, mutta onpahan taas yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikko vähemmän luettavana. Poliittisen historian opiskelijalle aihe sinänsä oli kiinnostava - Suomen ensimmäiset yleiset ja yhtäläiset eduskuntavaalit ja sosialidemokratian tulo syrjäkylälle - mutta kerronta ei oikein napannut. Kieli tuntui vaikealta eikä 200 sivussa muuta tuntunut olevankaan kuin kurjuutta kurjuuden perään.
---
Tässäpä oli heinäkuun eka kirjasatsi! Ja ei hätää, kakkospostauksessa ei olla ihan näin synkeissä tunnelmissa...

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Loppukesän suunnitelmia

Huhhuh, miten tehokkaat kolme päivää mulla on takana! Oon ollut joka päivä aikaisin kirjastolla, luin kokonaisen tenttikirjan kolmessa päivässä ja tein vielä muistiinpanotkin, oon käynyt lenkillä ja ulkosalilla ja tiskasin viimein kaikki tiskit pois. Eihän noista uroteoista nyt kauhean pitkää listaa saanut aikaiseksi, mutta pakko silti antaa itselleni pienet pääntaputukset tästä hyvästä.


Mulla on jäänyt muutama postaus luonnoksiin muhimaan, ja nämäkin kuvat ovat toukokuulta Hirvensalosta, jossa vietettiin P-klubin kanssa kevään viimeistä tapahtumaa. Kohtahan haalarit saakin vetää taas jalkaan, sillä yliopiston alkuun on enää kuukausi! Ihan kiva päästä aloittamaan lukuvuosi viimeinkin vanhempana tieteenharjoittajana, nyt kun molemmat fuksivuodet ovat takanapäin.


Loppukesän ajanvietteenä mulla on pari poliittisen historian kurssia, mutta ajattelin oman jaksamisen takia pitää vielä pienen loman ennen syksyn tohinoiden käynnistymistä. Pitäisi myös varmaan tehdä joku bucket list kaikista niistä jutuista, joita haluaisin vielä kesän aikana ehtiä tekemään! Mulla on nimittäin pahana tapana jättää lähestulkoon kaikki asiat aina suunnitelmien asteelle, ellen oikeasti ota itseäni niskasta kiinni.