maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lähiötytön landehaaveita

Viikko sitten käväisin Outokummussa moikkaamassa sukulaisia, jotka olen nähnyt vain kerran kahdeksan vuotta sitten. Silloin olin 10-vuotias lähiöiden kasvatti, jolle kyyn luikertelu takapihan ryteikössä, hiekkatiet ja junan ikkunasta nähnyt ränsistyneet ladot olivat ihan mielettömän siistejä juttuja.

Nyt lähinnä huvitti se, että olen asunut samankokoisessa kunnassa jo kuusi vuotta ja valaisemattomat tiet ja joukkoliikenteen puute ovat mulle arkipäivää, eivät barbaariuden merkki. Ja ai vitsit, miten rakastankaan maaseutua! Itse asiassa fiilistelen sitä nyt niin paljon, etten muuta oikeastaan elämältäni kaipaisikaan kuin mummonmökkiä metsätien päästä ja iltauinteja omalta laiturilta. Ei mua mitkään opiskelijaelämät ja kaupungin vilinä enää niin houkutakaan, haha... Mutta kun on viettänyt viimeiset puoli vuotta ensin ahtaassa ja meluisessa Aasiassa ja sitten perhe-elämää Australiassa, mun haaveet on kai ihan ymmärrettäviä?

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!!!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia Julperi ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Vaikee arvata kuka kutsuu mua tolla nimellä XD

      Poista
    2. Hah :D oisha sulle noita nimiä vaikka miten paljo :D

      Poista