torstai 21. heinäkuuta 2016

Maalainen kaupunkilaistyttö

Mä olen viettänyt tosi urbaanin lapsuuden Vuosaaren lähiössä, mitä on hassua ajatella näin jälkikäteen. Mulle luonto oli jännä juttu, jonka kanssa pääsi kosketuksiin lähinnä iltapäiväkerhon metsäretkillä. (Niitä varten salakuljetin kerran voiveitsen mukanani kouluun, koska halusin vuolla jotain puiden oksista. En päässyt testaamaan Savonia-veitsen toimivuutta, koska veitsi putosi verkkatakin taskusta kesken koulupäivän ja jäinkin jälki-istuntoon...) Palava tuikku ja luonnonvarainen sammakko olivat aivan mielettömän jänniä juttuja, joihin törmäsin kymmenenvuotiaana vuokramökillä.


Noh, sitten muutin Espooseen, innostuin luonnosta kaverien kanssa, luin luonto-oppaani kannesta kanteen ja myöhemmin jouduinkin muuttamaan maalle havumetsän ja järvien keskelle. Opettelin sytyttämään takkatulen ja pääsin näkemään villieläimiä muuallakin kuin luontokirjan sivuilla. Nykyisin olen kyllä identiteetiltäni paljon enemmän maalaistyttö kuin kaupunkilainen, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin viettänyt isoissa kaupungeissa. Viime kesä Helsingin keskustassa oli kiva, mutta Instagramin mökkikuvat saivat mut pakahtumaan kateudesta - kaipuu metsään ja järvien rannoille ei tyydyttynyt Stadikalla tai keskustan puistoilla. 


Tänä kesänä olen onneksi saanut pakata laukut moneen kertaan ja suunnistaa maalle. Nytkin oon reissun päällä, ja on ollut niin kiva taas saunoa pitkään, uida omassa rauhassa ja käydä lenkillä ilman yhtäkään vastaantulijaa! Vaikka tuskin tulen enää asumaan missään parintuhannen asukkaan pikkukunnassa, niin joskus haluan kyllä itsekin sen kesämökin järven rannalta ja oman perunamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti