maanantai 14. elokuuta 2017

Solmussa


Keväästä asti on ollut vähän sellainen olo, että olen jotenkin solmussa. Elämä on kuin suodattunut jonkin siniharmaan alakuloisuusfiltterin läpi: olen ollut yksinäinen, kotoa lähteminen on ahdistanut, peilikuva on ollut ruma ja hymyily on tuntunut luonnottomalta. Huonot hetket muuttuivat päiviksi, päivät viikoiksi ja kuukausiksi.

Nyt mulla on kuitenkin ollut kuukauden parempi, normaali olo. Olen herännyt aamuisin iloisena, opiskellut ahkerasti, lenkkeillyt kolmesti viikossa, löytänyt uusia kiinnostuksen kohteita ja nähnyt kavereita. Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa juttelemassa YTHS:llä ja olin ihan kuin eri ihminen. En tiedä mistä tämä mielialan muutos johtuu: ehkä lepo ja stressittömyys ovat tehneet tehtävänsä, tai ehkä tähän ei edes ole sen kummempaa syytä. Tuskin tämäkään fiilis säilyy ikuisuuteen - väistämättä tulee huonoja päiviä ja kausiakin - mutta just nyt on hyvä olla. Ja se riittää. Minä riitän.


Paita Valley Girl / hame Zara / kengät DinSko

lauantai 5. elokuuta 2017

Kaukokaipuuta



Heipsan! Nämä kuvat on viime viikolta, jolloin ISHA Helsingin kesäseminaari tuli päiväksi meidän vieraaksi tänne Suomen vanhaan (oikeaan) pääkaupunkiin. Meidän ohjelmaan kuului vierailut käsityöläismuseossa ja tuomiokirkossa, ja oli kivaa päästä hengailemaan muiden eurooppalaisten historianopiskelijoiden kanssa! Tuulahdus kansainvälisyyttä sytytti mussa taas kauhean kaukokaipuun. Ensi lukuvuodeksi on kyllä pakko hakea ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun! Tai molempiin. 


On muuten jotenkin hassua, että vaikka olen viettänyt kuukausia Aasiassa ja Australiassa, niin en ole koskaan matkustanut Manner-Eurooppaan. Jotenkin mulla on matkailunkin suhteen sellainen kaikki tai ei mitään -ajatusmalli: joko jäädään kotiin tai sitten tehdään useamman viikon reissu mahdollisimman kauaksi. Onneksi pääsen vähän tuulettelemaan tätä dualismiani syyskuussa, kun oon menossa mukaan ainejärjestön ekskulle Varsovaan!


Kivaa viikonlopun jatkoa!

torstai 3. elokuuta 2017

Vanhoja ja uusia lempikirjoja eli heinäkuun luetut, osa 2/2


L. M. Montgomery: Chronicles of Avonlea
Arvosana: 3/5

Arvioin L. M. Montgomerya aina vähän nostalgialinssien läpi, sillä kyseinen kirjailija on teoksineen vaikuttanut muhun valtavasti lapsena. Tämä kirja sisältää 12 novellia, jotka kytkeytyvät löyhästi Anna-sarjoista tuttuihin paikkoihin ja henkilöihin.

Tarinat sinällään olivat ihan mukavia ja hyväntuulisia, mutta toistivat itseään: herttaiset vanhatpiiat pääsivät naimisiin sellaista tahtia, että kaikki tarinat tuntuvat sulautuneen mielessäni yhdeksi. Puutteen olisi voinut korvata isommalla määrällä fan serviceä: jos tarinat olisivat olleet hieman paremmin sidoksissa Anna-sarjasta tuttuihin henkilöihin, kokonaisuus olisi ollut mielenkiintoisempi.

L. M. Montgomery: Anne's House of Dreams
Arvosana: 3½ / 5

Anne's House of Dreams on Anna-sarjan (kronologisesti) viides osa, josta tykkäsin lapsena kovastikin. Kirja sinällään on hyvä kokonaisuus, joka ei kärsi samanlaisesta episodimaisuudesta kuin esimerkiksi Annan nuoruusvuodet. 

Tässä vaiheessa sarjaa juonikuviot alkavat vain tuntua liian tutuilta: tässäkin kirjassa on topakka ja puhelias naapurin rouva ja kaunis ystävä, jonka romanssin etenemistä kirjassa seurataan. Montgomerylle tyypilliseen tapaan hahmot eivät kuitenkaan ole yhtä yksioikoisia kuin monissa muissa tuon ajan tyttökirjoissa. Lisäksi ikuisena Anna-fanina harmittaa, että itse päähenkilö tuntuu jo kovin etäiseltä hahmolta!


Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot See)
Arvosana: 5/5

Suhtaudun yleensä varauksella kirjoihin, joita on hypetetty, mutta tämä imaisi mut heti mukaansa! Kirjassa on oikeastaan kaikki mistä pidän: vaihtuvat aikatasot, vuorotteleva näkökulma, natseja (don't get me wrong) ja toista maailmansotaa. Kerronta sujui, juoni oli rakennettu ja rytmitetty hyvin, hahmojen kohtalot koskettivat eikä kirjaa olisi halunnut laskea käsistään, kun sen kerran oli aloittanut. Olisin aika ajoin tirauttanut muutaman kyyneleenkin, jos en olisi ollut julkisella paikalla.

Kaiken edellä mainitun lisäksi on vielä pakko kiitellä Doerria uskottavasta ja ei-mustavalkoisesta historiankuvauksesta! Tämä nousi ehdottomasti lempikirjojeni top 3 -listalle. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

tiistai 1. elokuuta 2017

Sotaa ja kurjuutta eli heinäkuun luetut, osa 1/2

Vitsit että olen nauttinut siitä, että nyt kesällä on ehtinyt lukea oikein urakalla! Heinäkuussa tuli luettua kuusi kirjaa, mikä on saman verran kuin koko viime vuonna yhteensä. Kyseiset kirjat edustivat melkein kaikkea sitä, mistä ylipäätään tykkään lukea: sotaa, kurjuutta ja tyttökirjahömppää. Tässä postauksessa esittelen ekan satsin lukemistani kirjoista!


Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Arvosana: 3/5

Tämän esikoisromaanin aihe, suomalaiset SS-vapaaehtoispataljoonassa, kiinnosti itseäni kovasti. Tarinassa liikutaan vuoroin pataljoonaan värväytyneen Antin menneisyydessä ja nykyisyydessä. Sekä sodan että muistisairauden kuvaus oli uskottavaa, ja lisäksi kirjassa käsiteltiin hienosti esimerkiksi syyllisyyttä, moraalia ja sodanjälkeiseen elämään sopeutumista.

Linturin teksti oli minulle kuitenkin turhan tiivistettyä: kerronta on hiottu niin minimalistiseksi, että tarinaan on vaikea päästä sisälle. Olisin kaivannut enemmän kerrontaa, dialogia tai jotain muuta tarttumapintaa, jotta olisin kunnolla voinut kiinnostua juonesta tai samastua henkilöihin. Nyt lukukokemus jäi melko pintapuoliseksi.


Nevil Shute: On the Beach
Arvosana: 3½ /5

Sir Elwoodin hiljaisten värien kappale Viimeisellä rannalla on koskettanut minua kovasti, joten kun kuulin, että biisi on saanut inspiraationsa samannimisestä kirjasta, oli tuo kirja totta kai haettava heti kirjastosta! Nimestään huolimatta On The Beach ei ole ehkä lepposinta rantatuolilukemista, sillä vuonna 1957 ilmestynyt kirja sijoittuu ydinsodan jälkeiseen maailmaan, jossa joukko australialaisia odottelee tappavan ydinlaskeuman saapumista.

Kirjassa käydään sukellusveneellä kartoittamassa jo tuhoutuneita alueita, mutta seikkailujen sijaan kirjassa keskitytään kuvaamaan sitä, miten ihmiset toimivat väistämättömän lopun ollessa edessä. Siinä Shute onnistuukin hyvin, mutta juonellisesti kirjassa ei erottunut kovin suuria huippuja tai laskuja.

Ilmari Kianto: Punainen viiva
Arvosana: 2½ /5

Punaisen viivan luin vähän puoliväkisin läpi, mutta onpahan taas yksi suomalaisen kirjallisuuden klassikko vähemmän luettavana. Poliittisen historian opiskelijalle aihe sinänsä oli kiinnostava - Suomen ensimmäiset yleiset ja yhtäläiset eduskuntavaalit ja sosialidemokratian tulo syrjäkylälle - mutta kerronta ei oikein napannut. Kieli tuntui vaikealta eikä 200 sivussa muuta tuntunut olevankaan kuin kurjuutta kurjuuden perään.
---
Tässäpä oli heinäkuun eka kirjasatsi! Ja ei hätää, kakkospostauksessa ei olla ihan näin synkeissä tunnelmissa...

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Loppukesän suunnitelmia

Huhhuh, miten tehokkaat kolme päivää mulla on takana! Oon ollut joka päivä aikaisin kirjastolla, luin kokonaisen tenttikirjan kolmessa päivässä ja tein vielä muistiinpanotkin, oon käynyt lenkillä ja ulkosalilla ja tiskasin viimein kaikki tiskit pois. Eihän noista uroteoista nyt kauhean pitkää listaa saanut aikaiseksi, mutta pakko silti antaa itselleni pienet pääntaputukset tästä hyvästä.


Mulla on jäänyt muutama postaus luonnoksiin muhimaan, ja nämäkin kuvat ovat toukokuulta Hirvensalosta, jossa vietettiin P-klubin kanssa kevään viimeistä tapahtumaa. Kohtahan haalarit saakin vetää taas jalkaan, sillä yliopiston alkuun on enää kuukausi! Ihan kiva päästä aloittamaan lukuvuosi viimeinkin vanhempana tieteenharjoittajana, nyt kun molemmat fuksivuodet ovat takanapäin.


Loppukesän ajanvietteenä mulla on pari poliittisen historian kurssia, mutta ajattelin oman jaksamisen takia pitää vielä pienen loman ennen syksyn tohinoiden käynnistymistä. Pitäisi myös varmaan tehdä joku bucket list kaikista niistä jutuista, joita haluaisin vielä kesän aikana ehtiä tekemään! Mulla on nimittäin pahana tapana jättää lähestulkoon kaikki asiat aina suunnitelmien asteelle, ellen oikeasti ota itseäni niskasta kiinni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vähän huonommin alkanut kesä

Heippa tosi pitkästä aikaa! Tällä viikolla tuli viimein sellainen tunne, että melkein pakahdun, jos en pääse taas jakamaan ajatuksiani johonkin. Tässä sitä siis taas ollaan!



Kesän aikana olen tehnyt niitä juttuja, joita viime postauksessa uhosinkin tekeväni: uinut, piirrellyt ja maalaillut ja lukenut oikein urakalla kirjoja. Samalla olen kuitenkin kamppaillut yksinäisyyden ja huonojen fiilisten kanssa, etenkin juhannuksen jälkeen, kun työtkin päättyivät. Kun ei koko päivään tai viikkoon ollut mitään sovittuja tapaamisia tai menoja, alkoivat sängystä nouseminen ja kotoa poistuminenkin tuntua aika merkityksettömiltä. Samaan aikaan takaraivossa jyskytti kuitenkin syyllisyys siitä, etteivät suunnittelemani kesäopinnot edenneet mihinkään.


Onneksi tällä viikolla oon viimeinkin löytänyt energian ja elämänilon, raahauduin kirjastoon hyvillä mielin, hoidin pitkään odottaneen kirjatentin pois alta ja olen muutenkin ollut samalla tavalla iloinen tai toiveikas kuin joskus muistan olleeni. Ehkä loppukesä menisi näissä paremmissa merkeissä, nyt kun pääsin vauhtiin!


Nyt alkaa myös olla sellainen tunne, että mulla on blogia varten sekä ideoita että myös energiaa niiden toteuttamiseen. Ehkäpä siis aktivoidun taas tälläkin saralla??? Ainakin kirppisjutuista, kirjoista ja yliopistoelämästä olisi kiva päästä taas puhumaan!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Mun kesä alkoi nyt!


Koska mun kesätyöt alkavat ensi viikolla, päätin että toinen opiskeluvuoteni on nyt päättynyt. Sen saldossa näkyy 96 suoritettua opintopistettä muttei yhtään valmista opintokokonaisuutta, yksi juostu puolimaraton, yksi Kiinan-matka, pari kolme järjestöhommaa ja yksi yliopistoblogi, monta hoitamatta jäänyttä kurssia ja asiaa ja hiljalleen palautuva mielenterveys. Ehkä ollaan hikisesti plussan puolella ja tähän on hyvä vetää raja toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaminän välille. 


Tänäkään vuonna en päässyt töihin pankkiin tai suuryritykseen, mutta tärkeintä on että sain edes jotain töitä. Vaikka näissä postauksen kuvissa yliopiston seinä kannustaakin ajattelemaan, minä nautin siitä, että juhannukseen asti minun ei tarvitse ajatella. Ajattelin käyttää vapaa-aikani lukemiseen, luoviin harrastuksiin ja uimiseen, koska kesä ei ole kesä ilman niitä kolmea. 


Kävin muuten korjauttamassa mun pyörän, joka on ollut toimintakyvytön viime kesästä asti. Vitsit että tuntuu makeelta, kun paikasta toiseen pääsee taas silmänräpäyksessä! Pyöräily on jälleen laajentanut mun elämänpiiriä niin paljon, että eihän tässä mitään etelänmatkoja tarvitse - sen kun vain polkaisee Länsikeskuksen Etolaan, niin on samanlainen uutuudenviehätys kuin jossain Prahassa olisi.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kirjakorneri: Huominen on liian kaukana / Mielikuvituspoikaystävä

Syksyllä kirjojen lukeminen unohtui kokonaan, mutta nyt keväällä olen päässyt taas vauhtiin! Blogin puolella on siis odotettavissa vähän enemmänkin kirjapostauksia lähiaikoina. Tässä postauksessa esittelen kahden persoonallisen naiskirjailijan teokset, jotka käsittelevät toisistaan aika erilaisia aiheita!

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck)
Arvosana: 3½/5

Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa on roikkunut lukulistallani ja kirjahyllyssäni jo useamman vuoden, mutta jostain syystä sen lukeminen on sakannut enkä ole päässyt siinä alkua pidemmälle. Tämän novellikokoelman lainasinkin vähän siinä toivossa, että saisin edes jonkin katsauksen kirjoittajan tyylistä ja aiheista.

Tämän kirjan perusteella  uskaltaisin antaa Ngozi Adichien tuotannolle mahdollisuuden. Huominen on liian kaukana käsittelee eri tavoin nigerialaisuutta, ja sitä peilataan monesti amerikkalaisuuden kautta. Novellista toiseen toistuvia teemoja ovat maasta- ja paluumuutot, kulttuurien yhteentörmäykset ja myös nigerialaisen kulttuurin murroskohdat. Ngozi Adichien teksti on tummasävyistä ja sujuvaa, jossain määrin uhmakastakin.

Aika monesti tykkään lukea tämänkaltaisia kirjoja, joissa pääsee uppoutumaan toiseen kulttuuriin ja lukemaan asioista, jotka ovat itselleni vielä vieraita. Tällöin tulee oppineeksi jotain sellaista, johon ei olisi muutoin perehtynyt: nytkin googlettelin innoissani Nigerian historiasta ja etnisyyksistä, joihin tuskin muutoin olisin perehtynyt. Novellit ovat suhteellisen nopealukuisia, joten jos kiinnostaa tutustua Ngozi Adichien tuotantoon ja Nigeriaan, tästä on helppo aloittaa!

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Arvosana: 2½/5

"Mulla on yksi kirja, josta saattaisit tykätä", ystäväni ilmoitti hänen luonaan vieraillessani ja haki Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän hyllystään. Sattumalta olin juuri samana päivänä lukenut tästä kirjasta ylistäviä somekommentteja, joten totta kai kirja oli otettava saman tien lukuun!

Rönkkönen on sinkkubloginsa myötä varmaan monelle some- ja blogimaailmassa seikkailleelle tullut jossain vaiheessa jo tutuksi, ja itsekin tiesin jo ennalta mihin varautua. Teksti on yhtä hersyvää ja brutaalilla tavalla hauskaa kuin blogissakin, mikä ei välttämättä miellytä kaikkia. Itse tykkäsin. Toisaalta yllätyin siitä, miten blogimainen tämä esikoisteos oli: kirjassa esiteltiin "havaintoja sinkkuelämästä", eikä siinä tuntunut olevan mitään vahvaa punaista lankaa. Aiheet pysyivät pitkälti deittailussa ja kaikessa siihen liittyvässä.

Mielikuvituspoikaystävän viehätys perustuu pitkälti siihen, että se onnistuu herättämään samaistumisen tunteita: Siis tää on kyllä niin totta, mä oon kans just tämmönen, tulin itsekin naurahtaneeksi monta kertaa. Välillä taas tuntui, että kirjan hauskuus perustuu siihen, että näistä asioista ei ole tapana puhua, ainakaan naisen suusta ja näin ronskeilla sanankäänteillä: Mielikuvituspoikaystävä on vähän kuin naisellinen versio Bukowskin Postitoimistosta, joka sekin nauratti pitkälti samoista syistä.

Vaikka kirja ei mikään elämää mullistava kokemus ollutkaan, lukisin mielelläni lisääkin Rönkkösen tekstiä! Olisi etenkin mielenkiintoista nähdä, taipuuko teksti samalla tavalla hersyvästi muistakin aiheista kuin niistä, joita häneltä olen jo ennestään tottunut lukemaan. Blogin mukaan uusi kirja on jossain vaiheessa tulossa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mun toka opiskelijavappu!

Tässä hieman jälkijunassa fiilistelyjä vappuaatolta!

Mun vappu sujui aika samoilla askelmerkeillä kuin viime vuonna, joskin vähän rauhallisemmissa merkeissä - mikä on ehkä vähän hassua siinä mielessä, että viime keväänä luin samaan aikaan pääsykokeisiinkin. Enimmäkseen olin vapputapahtumissa nakkihommissa, mikä oli mulle ihan fine. Vappuaattona oli totta kai mentävä ensin laitospuistoon boolille ja siitä Taidemuseonmäelle lakitettavaksi!


Perinteiden mukaisesti Lenin sai myös vappulookin ja pääsi esittelemään sitä parissakin turkulaismediassa. (Ja en kestä, tajusin just että mun ja Leninin vapputyyli vaaleine tukkineen ja punaisine huulipunineen on aika yksi yhteen!!)

Että semmonen vappu mulla! Harmi kyllä opiskeluvuosi ei päättynyt vappuun, vaan edessä on vielä monta tenttiä ja opiskeltavaa kurssia. Koitan kuitenkin pitää pääni kasassa ja raahautua kirjastoon opiskelemaan, vaikka välillä se vaatiikin vähän ylimääräistä tahdonvoimaa...

Ei muuta kuin jaksamista kaikille muillekin, jotka vielä painiskelevat opiskelujen kanssa!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kevätmoi!

Heippa, jälleen pitkästä aikaa! Velvollisuuteni yliopiston blogin puolella alkavat vedellä viimeisiään, joten nyt on taas hyvä aika tulla kirjoittelemaan tänne. Mulla on mielessä kauheasti postausideoita, mutta kaikki muut jutut ovat vieneet aikani ja energiani kuluneena lukuvuonna. Mutta tästä se taas lähtee!
Nämä kuvat oikeastaan tiivistävät viime kuukausien tekemiset: innostuin sisustamaan meidän kämppään kollaasiseinän, mulla on tukka johon olen parhaani mukaan yrittänyt totuttautua ja olen hamstrannut ison kasan kirjoja jotka olisi kiva ehtiä lukemaankin jossain välissä. Kirjoista olen innostunut sen verran, että aktivoiduin jälleen Goodreadsissa. Olen luonut profiilin sinne kolme vuotta sitten, ja tuntuu että muistan käydä siellä ehkä kerran vuodessa...

Nyt olen lusinut kotona viimeiset neljä päivää yliopiston pääsiäislomalla, ja melkein heti perään pärähtävätkin kaikki vappumeiningit. Jossain tässä välissä pitäisi hoitaa kaikki demot, kirjojenlukemiset ja kymmenkunta tenttiä. Tässä vaiheessa kevättä olen kuitenkin jo vahvasti voiton puolella!

Mitä teille kuuluu? Onko siellä ruudun toisella puolella ylipäätään ketään enää lukemassa?

maanantai 20. helmikuuta 2017

Chongqing I

Kiinan-reissusta on jo pari kuukautta aikaa, joten nyt on jo korkea aika tehdä pari postausta aiheesta! Nämä kuvat on otettu Chongqingissä, jossa vietettiin reissun ekat ja vikat päivät.

En tiedä mikä ihme muhun iski pakatessa, kun ajattelin ylioptimistisesti, että eihän siellä Kiinassa takkia tarvitse joulukuussa. Joo eipä, olis ehkä kannattanut vilkuilla säätiedotuksia. Pari ekaa päivää palelin jatkuvasti - hotelleissakaan kun ei mitään lämmitystä oikein ollut - kunnes päädyin ostamaan reissun päältä takin itselleni.


Viime reissulla käytiin yhdessä keskustan fastfood-tyylisessä ruokapaikassa, ja siellä tuli käytyä nytkin usein! Perussafkaa Chongqingissä ovat erilaiset hotpotit, jollainen tässä kuvassakin näkyy.


Meidän eka hostelli oli aika jäätävä, mutta vikat päivät vietettiin neljän tähden hotellissa! Kyllä tuntui luksukselta, kun joka päivä sai uuden kylpytakin sekä käsi-, kasvo-, lattia- ja normipyyhkeen. Hotelli-iltapalat sen sijaan eivät olleet ihan niin luksusta, kuten kvuasta näkyy.


Kiinassa ei tullut valokuvattua ihan niin paljoa, kun keskityttiin kuvaamaan reissuvideoita. Saa nähdä, saako siitä materiaalista koskaan julkaisukelpoista videota. Tällä hetkellä videoklipit ovat vaan levänneet mun koneen uumenissa, kun en ole jaksanut alkaa editoimaan niitä tällä seitsemän vuotta vanhalla rakkineellani. Ehkä sekin vielä joskus näkee päivänvalon!