lauantai 20. toukokuuta 2017

Mun kesä alkoi nyt!


Koska mun kesätyöt alkavat ensi viikolla, päätin että toinen opiskeluvuoteni on nyt päättynyt. Sen saldossa näkyy 96 suoritettua opintopistettä muttei yhtään valmista opintokokonaisuutta, yksi juostu puolimaraton, yksi Kiinan-matka, pari kolme järjestöhommaa ja yksi yliopistoblogi, monta hoitamatta jäänyttä kurssia ja asiaa ja hiljalleen palautuva mielenterveys. Ehkä ollaan hikisesti plussan puolella ja tähän on hyvä vetää raja toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaminän välille. 


Tänäkään vuonna en päässyt töihin pankkiin tai suuryritykseen, mutta tärkeintä on että sain edes jotain töitä. Vaikka näissä postauksen kuvissa yliopiston seinä kannustaakin ajattelemaan, minä nautin siitä, että juhannukseen asti minun ei tarvitse ajatella. Ajattelin käyttää vapaa-aikani lukemiseen, luoviin harrastuksiin ja uimiseen, koska kesä ei ole kesä ilman niitä kolmea. 


Kävin muuten korjauttamassa mun pyörän, joka on ollut toimintakyvytön viime kesästä asti. Vitsit että tuntuu makeelta, kun paikasta toiseen pääsee taas silmänräpäyksessä! Pyöräily on jälleen laajentanut mun elämänpiiriä niin paljon, että eihän tässä mitään etelänmatkoja tarvitse - sen kun vain polkaisee Länsikeskuksen Etolaan, niin on samanlainen uutuudenviehätys kuin jossain Prahassa olisi.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kirjakorneri: Huominen on liian kaukana / Mielikuvituspoikaystävä

Syksyllä kirjojen lukeminen unohtui kokonaan, mutta nyt keväällä olen päässyt taas vauhtiin! Blogin puolella on siis odotettavissa vähän enemmänkin kirjapostauksia lähiaikoina. Tässä postauksessa esittelen kahden persoonallisen naiskirjailijan teokset, jotka käsittelevät toisistaan aika erilaisia aiheita!

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (The Thing Around Your Neck)
Arvosana: 3½/5

Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa on roikkunut lukulistallani ja kirjahyllyssäni jo useamman vuoden, mutta jostain syystä sen lukeminen on sakannut enkä ole päässyt siinä alkua pidemmälle. Tämän novellikokoelman lainasinkin vähän siinä toivossa, että saisin edes jonkin katsauksen kirjoittajan tyylistä ja aiheista.

Tämän kirjan perusteella  uskaltaisin antaa Ngozi Adichien tuotannolle mahdollisuuden. Huominen on liian kaukana käsittelee eri tavoin nigerialaisuutta, ja sitä peilataan monesti amerikkalaisuuden kautta. Novellista toiseen toistuvia teemoja ovat maasta- ja paluumuutot, kulttuurien yhteentörmäykset ja myös nigerialaisen kulttuurin murroskohdat. Ngozi Adichien teksti on tummasävyistä ja sujuvaa, jossain määrin uhmakastakin.

Aika monesti tykkään lukea tämänkaltaisia kirjoja, joissa pääsee uppoutumaan toiseen kulttuuriin ja lukemaan asioista, jotka ovat itselleni vielä vieraita. Tällöin tulee oppineeksi jotain sellaista, johon ei olisi muutoin perehtynyt: nytkin googlettelin innoissani Nigerian historiasta ja etnisyyksistä, joihin tuskin muutoin olisin perehtynyt. Novellit ovat suhteellisen nopealukuisia, joten jos kiinnostaa tutustua Ngozi Adichien tuotantoon ja Nigeriaan, tästä on helppo aloittaa!

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Arvosana: 2½/5

"Mulla on yksi kirja, josta saattaisit tykätä", ystäväni ilmoitti hänen luonaan vieraillessani ja haki Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän hyllystään. Sattumalta olin juuri samana päivänä lukenut tästä kirjasta ylistäviä somekommentteja, joten totta kai kirja oli otettava saman tien lukuun!

Rönkkönen on sinkkubloginsa myötä varmaan monelle some- ja blogimaailmassa seikkailleelle tullut jossain vaiheessa jo tutuksi, ja itsekin tiesin jo ennalta mihin varautua. Teksti on yhtä hersyvää ja brutaalilla tavalla hauskaa kuin blogissakin, mikä ei välttämättä miellytä kaikkia. Itse tykkäsin. Toisaalta yllätyin siitä, miten blogimainen tämä esikoisteos oli: kirjassa esiteltiin "havaintoja sinkkuelämästä", eikä siinä tuntunut olevan mitään vahvaa punaista lankaa. Aiheet pysyivät pitkälti deittailussa ja kaikessa siihen liittyvässä.

Mielikuvituspoikaystävän viehätys perustuu pitkälti siihen, että se onnistuu herättämään samaistumisen tunteita: Siis tää on kyllä niin totta, mä oon kans just tämmönen, tulin itsekin naurahtaneeksi monta kertaa. Välillä taas tuntui, että kirjan hauskuus perustuu siihen, että näistä asioista ei ole tapana puhua, ainakaan naisen suusta ja näin ronskeilla sanankäänteillä: Mielikuvituspoikaystävä on vähän kuin naisellinen versio Bukowskin Postitoimistosta, joka sekin nauratti pitkälti samoista syistä.

Vaikka kirja ei mikään elämää mullistava kokemus ollutkaan, lukisin mielelläni lisääkin Rönkkösen tekstiä! Olisi etenkin mielenkiintoista nähdä, taipuuko teksti samalla tavalla hersyvästi muistakin aiheista kuin niistä, joita häneltä olen jo ennestään tottunut lukemaan. Blogin mukaan uusi kirja on jossain vaiheessa tulossa, joten jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Mun toka opiskelijavappu!

Tässä hieman jälkijunassa fiilistelyjä vappuaatolta!

Mun vappu sujui aika samoilla askelmerkeillä kuin viime vuonna, joskin vähän rauhallisemmissa merkeissä - mikä on ehkä vähän hassua siinä mielessä, että viime keväänä luin samaan aikaan pääsykokeisiinkin. Enimmäkseen olin vapputapahtumissa nakkihommissa, mikä oli mulle ihan fine. Vappuaattona oli totta kai mentävä ensin laitospuistoon boolille ja siitä Taidemuseonmäelle lakitettavaksi!


Perinteiden mukaisesti Lenin sai myös vappulookin ja pääsi esittelemään sitä parissakin turkulaismediassa. (Ja en kestä, tajusin just että mun ja Leninin vapputyyli vaaleine tukkineen ja punaisine huulipunineen on aika yksi yhteen!!)

Että semmonen vappu mulla! Harmi kyllä opiskeluvuosi ei päättynyt vappuun, vaan edessä on vielä monta tenttiä ja opiskeltavaa kurssia. Koitan kuitenkin pitää pääni kasassa ja raahautua kirjastoon opiskelemaan, vaikka välillä se vaatiikin vähän ylimääräistä tahdonvoimaa...

Ei muuta kuin jaksamista kaikille muillekin, jotka vielä painiskelevat opiskelujen kanssa!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kevätmoi!

Heippa, jälleen pitkästä aikaa! Velvollisuuteni yliopiston blogin puolella alkavat vedellä viimeisiään, joten nyt on taas hyvä aika tulla kirjoittelemaan tänne. Mulla on mielessä kauheasti postausideoita, mutta kaikki muut jutut ovat vieneet aikani ja energiani kuluneena lukuvuonna. Mutta tästä se taas lähtee!
Nämä kuvat oikeastaan tiivistävät viime kuukausien tekemiset: innostuin sisustamaan meidän kämppään kollaasiseinän, mulla on tukka johon olen parhaani mukaan yrittänyt totuttautua ja olen hamstrannut ison kasan kirjoja jotka olisi kiva ehtiä lukemaankin jossain välissä. Kirjoista olen innostunut sen verran, että aktivoiduin jälleen Goodreadsissa. Olen luonut profiilin sinne kolme vuotta sitten, ja tuntuu että muistan käydä siellä ehkä kerran vuodessa...

Nyt olen lusinut kotona viimeiset neljä päivää yliopiston pääsiäislomalla, ja melkein heti perään pärähtävätkin kaikki vappumeiningit. Jossain tässä välissä pitäisi hoitaa kaikki demot, kirjojenlukemiset ja kymmenkunta tenttiä. Tässä vaiheessa kevättä olen kuitenkin jo vahvasti voiton puolella!

Mitä teille kuuluu? Onko siellä ruudun toisella puolella ylipäätään ketään enää lukemassa?

maanantai 20. helmikuuta 2017

Chongqing I

Kiinan-reissusta on jo pari kuukautta aikaa, joten nyt on jo korkea aika tehdä pari postausta aiheesta! Nämä kuvat on otettu Chongqingissä, jossa vietettiin reissun ekat ja vikat päivät.

En tiedä mikä ihme muhun iski pakatessa, kun ajattelin ylioptimistisesti, että eihän siellä Kiinassa takkia tarvitse joulukuussa. Joo eipä, olis ehkä kannattanut vilkuilla säätiedotuksia. Pari ekaa päivää palelin jatkuvasti - hotelleissakaan kun ei mitään lämmitystä oikein ollut - kunnes päädyin ostamaan reissun päältä takin itselleni.


Viime reissulla käytiin yhdessä keskustan fastfood-tyylisessä ruokapaikassa, ja siellä tuli käytyä nytkin usein! Perussafkaa Chongqingissä ovat erilaiset hotpotit, jollainen tässä kuvassakin näkyy.


Meidän eka hostelli oli aika jäätävä, mutta vikat päivät vietettiin neljän tähden hotellissa! Kyllä tuntui luksukselta, kun joka päivä sai uuden kylpytakin sekä käsi-, kasvo-, lattia- ja normipyyhkeen. Hotelli-iltapalat sen sijaan eivät olleet ihan niin luksusta, kuten kvuasta näkyy.


Kiinassa ei tullut valokuvattua ihan niin paljoa, kun keskityttiin kuvaamaan reissuvideoita. Saa nähdä, saako siitä materiaalista koskaan julkaisukelpoista videota. Tällä hetkellä videoklipit ovat vaan levänneet mun koneen uumenissa, kun en ole jaksanut alkaa editoimaan niitä tällä seitsemän vuotta vanhalla rakkineellani. Ehkä sekin vielä joskus näkee päivänvalon!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tukkajännä!!

Moi! Edellisestä postauksesta on jo hullun pitkä aika, koska suurin osa energiastani on keskittynyt Turun yliopiston blogin puolelle ja ihan vaan opiskeluihin. Nyt teki kuitenkin mieli tulla pitkästä aikaa kertomaan kuulumisia myös tänne ihka oman blogini puolelle!


Oon parin viime kuukauden aikana käynyt Kiinassa, ravannut hammaslääkärissä, opiskellut paljon mutta en kuitenkaan niin paljoa kuin pitäisi ja nauttinut pitenevistä päivistä ja paluusta ryhmäliikunnan pariin. Aika hyvin on mennyt siis. Tänään kävin KC:n järjestämässä hiusmallitilaisuudessa, ja mä pääsin yhdeksi malliksi! Muutos tehdään vasta huomenna, ja oon nyt koko illan jännäillyt, millaisen kuontalon oikein huomenna saan. KC:n kevään malliston ja kampaajan puheiden perusteella voi olla, että teen paluun kuuden vuoden takaiseen lookiin. We'll see... Teen varmaan siitä oman postauksensa sitten, ellen joudu häpeämään lopputulosta liikaa.

Kauluspaita Uniqlo / neule H&M (2nd hand) / farkut Lee (2nd hand) 

Tiedättekö muuten sen mahtavan tunteen, kun keksii vanhoista vaatekappaleistaan uusia asuja? Näissä kuvissa on just sellainen kokonaisuus! Ginassa käydessä bongasin nimittäin tosi kivoja rentoja neuleita, joihin oli ommeltu kiinni kauluspaidan kaulukset. Jotenkin vasta silloin tajusin, että kauluspaidan kanssa ei ole pakko pukea sitä vaatekaapin jämerintä ja asiallisinta neuletta, vaan tällainen löysempikin vaatekappale käy siihen oikein mainiosti.

Palaan tänne blogiin kunnolla varmaan sitten keväämmällä, kun yliopiston blogi vuorostaan hiljenee. Jos Turun yliopisto, kauppis, taloustiede, politiikan tutkimus, opiskelijaelämä ylipäätään tai ihan vaan mun kuulumiset kiinnostaa, niin kannattaa seurata sitä! Tähän mennessä olen kirjoittanut mm. vujuista, haalarien tuunauksesta ja meidän kämpästä. Mun Tositarinoita-blogiin pääset tästä!